Suomalainen terveydenhoidon malli on kehittynyt kunnanlääkärijärjestelmästä terveyskeskusmallin kautta hyvinvointialueisiin vuosikymmenten saatossa. Terveyskeskusmalli syntyi Ahti Karjalaisen II hallituksen aikana, vuonna 1972. Mallia oli haettu muun muassa kansandemokratiasta, eli sosialistisesta DDR:stä. Hyvinvointialueet rahoitusmalleineen syntyivät punamullan voimin vuonna 2021. Alueet aloittivat tammikuussa 2023. Nykyinen tasavallan hallitus lisäsi alueille rahoitusta kuluvalle vuodelle lisää noin 2,2 miljardia euroa. Alueiden talous on tasapainottumassa, mutta kehitysvaraa vielä löytyy. Hyvinvointialueiden rahoituslaskelmiin voit perehtyä täällä:
https://vm.fi/rahoituslaskelmat
Valtiovarainministeri Riikka Purran hiljattain ilmestynyt kirjoitus Kansantaloudellisessa aikakauslehdessä löytyy täältä:
https://journal.fi/kak/article/view/159750
Suomalainen sosiaalihuollon ja perusterveydenhoidon järjestelmä ei ole mielestäni mitenkään kriisissä. Erikoissairaanhoito toimii melkoisen hyvin. Hoitoon pääsee itse asiassa ihan kohtuullisen hyvin.
Isoja ongelmia liittyy siihen, että vanhukset joutuvat jonottamaan hoitoon terveyskeskuksissa, kun taas työterveyshuollossa tuntuu olevan ylitarjontaa palveluissa. Jotenkin meidän täytyisi saada työterveyden kapasiteettia suunnattua vanhusväestölle. Valtion ja alueiden pitäisi joko ostaa tätä volyymia, tai sitten lääkäreitä pitäisi saada lisää ja lisää töihin hyvinvointialueille. Kielitaidottomista tuontihoitajista ei ole kestäväksi ratkaisuksi.
Sote ei ole sen kalliimpi kuin monessa verrokkimaassa. Suomi käyttää soteen tänä vuonna suoraan reilut 26 miljardia euroa, mikä vastaa noin vajaata 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suomalaista mallia kannattaisi kuitenkin uudistaa. Alla on ajatelmiani siitä, miten suomalaista mallia voisi kehittää.
Meidän tulisi luoda Suomeen uusi omalääkärimalli, joka voisi hyödyntää vaikkapa Hollannin terveydenhoitojärjestelmän vahvuuksia, kuten vahvaa perusterveydenhuoltoa, perhelääkärien keskeistä roolia ja ehkä jopa suurempaa vakuutuspohjaista rahoitusta. Toisaalta uuden omalääkärimallin tulisi mukautua Suomen olemassa olevaan infrastruktuuriin, väestörakenteeseen ja hyvinvointialueiden järjestelmään.
Jokaiselle suomalaiselle osoitettaisiin oma perhelääkäri (yleislääkäri), joka toimisi ensisijaisena kontaktipisteenä terveydenhuollossa. Perhelääkäri vastaisi potilaan kokonaishoidosta, ennaltaehkäisystä ja hoitopolun koordinoinnista. Potilaat listautuisivat perhelääkärille, ja kullekin lääkärille määriteltäisiin sopiva vastuuväestö. Perhelääkärit voisivat toimia joko julkisella sektorilla (hyvinvointialueilla) tai yksityisinä ammatinharjoittajina/yrityksinä, mutta heillä olisi sopimus hyvinvointialueen kanssa, joka takaa palveluiden saatavuuden kaikille.
Potilaat varaisivat ajan suoraan omalta perhelääkäriltään, ja vastaanotolle pääsisi 1–3 päivän kuluessa kiireettömissä tapauksissa. Kiireellisissä tapauksissa hoito järjestetään saman päivän aikana. Perhelääkäri toimisi tiimissä, johon kuuluisi esimerkiksi sairaanhoitaja, fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Tämä moniammatillinen tiimi tukisi potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, ja vähentäisi lääkärin työtaakkaa.
Perhelääkäri toimisi portinvartijana: erikoissairaanhoitoon pääsisi vain hänen lähetteellään, paitsi akuuteissa päivystystapauksissa. Tämä vähentäisi turhia erikoissairaanhoidon käyntejä, ja tehostaisi resurssien käyttöä. Perhelääkärit voisivat tehdä kotikäyntejä erityisesti iäkkäille tai liikuntarajoitteisille potilaille, mikä parantaisi hoidon saatavuutta haja-asutusalueilla.
Lääkäreiden koulutusta voitaisiin myös lisätä maltillisesti, samoin lääkärivirkoja. Lääketieteellisiä tiedekuntia voitaisiin skaalata ylös palkkaamalla opetushenkilöstöä ja tutkijoita ulkomailta lisää.
Terveyden edistäminen ja liikuntapaikkojen lisääminen pitäisi näkyä vahvemmin kaupunkimme strategiassa myös. Uimahallit ja punttisalit tarjoavat esimerkiksi erinomaisen tavan pitää lääkäri loitolla, etenkin pimeänä ja kylmänä talvikautena.
Miltä kuulostaa? Jos sinusta tässä pohdinnassa on järkeä, voit äänestää minua kuntavaaleissa Helsingissä numerolla 399.
Vastaa