Turun kaupunki on sosialidemokraattisen apulaispormestari Piia Elon (sd.) johdolla vakavasti ennakkosensuroimassa seurapelejä. Mainosmies Kari Mannerlan 1950-luvulla suunnittelemassa Afrikan tähti -seurapelissä jahdataan timantteja Afrikan mantereella. Aikansa kuvastolla. Sopimatonta lasten herkille sieluille – sensuuri iskee! Samoin saattaa käydä Peppi Pitkätossulle ja Viisikolle. Lastenkirjallisuus on tulilinjalla.
Mikä tässä nyt sitten on ongelma?
Ongelma on siinä, että kehityssuunta on erittäin vaarallinen, jos julkinen valta alkaa sensuroida vaikkapa erilaista kirjallisuutta vedoten siihen, että asianomainen kirjallisuus voi olla vaarallista mielipiteenmuokkauksessa. Jos Peppi, Viisikko ja Afrikan tähti on kolonialistinen ja sopimaton, mihin vedämme järkevästi rajan? Onko sopivaa luetuttaa lapsille ja nuorille Waltarin Sinuhe, egyptiläistä? Onko Sinuhe kolonialistinen primitiivisine kuvauksineen tuon ajan ihmisistä? Irwinin määrätyt renkutukset ovat wokesensuurin ensimmäinen kohde. Onneksi nuoremmat wokettajat eivät muista edes Raptoria. Entä poliittiset tekstit ja lopulta laajemmin oppositio? Valta tarvitsee vahtikoiransa. Siksi sensuuri on pahasta.
On tietysti selvää, että se mikä on sopivaa, riippuu tulkitsijasta, ajasta ja kontekstista. Olisiko kuitenkin turvallisempaa varustaa erilaiset kammottavat seurapelit vain varoitustarroilla, ja mainita erikseen sanaston ja kuvaston olevan vaikkapa vanhanaikaista? Sensuuri voi johtaa pian muuhunkin kieltokulttuuriin. Paha arkipäiväistyy. Totalitaristiset ideologiat kumpuavat usein hyvistä aikomuksista. Mutta. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Afrikan tähden mahdollinen cancelointi on esimerkki aikamme henkisestä syövästä, eli woketuksesta. Suomeen tulee usein Yhdysvalloista erilaisia muotivirtauksia, ja woketus ilmeisesti resonoi nuorissa vasemmistoidealisteissa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureissa kampuksilla ja aikanaan laajemmin yhteiskunnassa. Woketus on vaarallinen ja potentiaalisesti fasistinen ideologia, koska kielto- ja sensuurikulttuuri leviää helposti samoilla, kieroutuneilla argumenteilla. Kyse on osin myös massahysteriasta ja muoti-ilmiöstä.
Osa woketuksen voimasta johtuu siitä, että ihmiset eivät uskalla nostaa kättä pystyyn, ja sanoa stop. Nostaa käsi pystyyn, ja todeta, ettei keisarilla totta vie ole vaatteita. Moni pelkää työpaikkansa tai sosiaalisen asemansa puolesta. Hiljaisuus ja vaikeneminen on helpompaa. Kuitenkin juuri näin pahat ideologiat pääsevät leviämään ja juurtumaan yhteiskuntaamme. On palattava maalaisjärkeen ja suhteellisuudentajuun.
Wokemielisissä on vallalla jokin kollektiivinen syyllisyys – siitä sen on kummuttava. Suomen historia ei kuitenkaan tule kumpujen yöstä – meillä ei edes ollut siirtomaita. Erillissotakin oli välttämättömyys.
Woketuksen vastakohta on sananvapauden ideaali. Sananvapaus tarkoittaa ideoiden ja ajatusten kilpalaulantaa. Parhaat ideat selviävät ajan testistä. Woketus ja sensuuri on taas raa’an voiman käyttöä ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Ei ole sattumaa, että DDR:ssä tarvittiin muuria ja Stasia hiljentämään dissidentit. Totuus on kuin maitohorsma – se kasvaa läpi betoninkin.
Ideoiden tulee saada kilpailla vapaasti, se on välttämätöntä oikealle edistykselle. Sananvapauden välttämätön hinta on se, että joku aina pitää jotakin sopimattomana, mauttomana tai muutoin loukkaantuu. Sananvapaudelta ei voi kuitenkaan edellyttää sanojen järkevyyttä tai eleganssia, tyyliä.
Ideoiden vapaa kilpailu näet vaatii laajasti tulkitun sananvapauden, sananvapausmyönteisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön. Todistustaakan tulee olla aina sananvapauden rajoittajalla, ja tämän todistustaakan tulee olla ankara. Länsimaisen korkeakulttuurin ja todellisen liberalismin välimatka totalitaristiseen woke-valtioon on pelottavan lyhyt, ja se pyhitetään hiljaisuudella.