jussilindgren.fi

Avainsana: popper

  • Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole ajanhaaskausta

    Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole ajanhaaskausta

    ”Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mielestä eurosta pitää keskustella. Suomen Pankin pääjohtajan Olli Rehnin mielestä ei.” Kauppalehti 19.12.2025

    Valtiovarainministeri Riikka Purra nosti keskusteluun rahapolitiikan ongelmat euroalueella. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ei pitänyt teemaa järkevänä ajankäyttönä. Onko siis meillä kiellettyjä aiheita, tabuja?

    Itävaltalainen filosofi Karl Popper kirjoitti kriittisestä rationaalisuudesta ja avoimesta yhteiskunnasta. Popperin tieteenfilosofinen pääteos ymmärsi tieteen evolutiivisena prosessina, jossa huonot teoriat karsiutuvat falsifikaation kautta. Näin pitäisi olla avoimessa yhteiskunnassakin. Avoimessa yhteiskunnassa vapaa ideoiden kilvoittelu takaa sen, että huonot ideat ja ideologiat karsiutuvat aatosten evoluutiossa. Ikävien asioiden lakaiseminen maton alle voi palvella yksilön etua lyhyellä aikavälillä, mutta vaikeneminen ja hyssyttely ei ole ikinä oikeusvaltion ja demokratian etu. Siksi kannattaa keskustella ja kritisoida myös Euroopan unionia ja euroa. Ei kannata uskoa puhuviin päihin, kannattaa ajatella aina omilla aivoilla, epäillä kaikkea.

    Rahapolitiikka on tärkeää. Poliitikoista riippumattomat keskuspankkiirit päättävät korkotasosta. Korkotaso vaikuttaa valtavasti taloudelliseen aktiviteettiin. Investoinnit, kulutus, asuntolainat, yrityslainat, valtion velka. Rahan hinnalla on merkitystä. Rahapolitiikan keskeinen tavoite on pitää inflaatio vakaana ja inflaatio-odotukset ankkuroituna. USA:ssa keskuspankilla on myös taloudelliseen aktiviteettiin liittyviä tavoitteita, EKP taas keskittyy pääosin inflaatiotavoitteen saavuttamiseen. Keskuspankilla on myös rahoitusvakaustehtävä: EKP valvoo Euroopassa isoja luottolaitoksia ja talletuspankkeja.

    Nykyiseen viheliäiseen aikaamme liittyy määrätty hyssyttelykulttuuri. Ikävistä asioista ei haluta keskustella. Euron toimimattomuus jaetaan käsitykseni mukaan ekonomistikunnassa laajasti. Yksi rahapolitiikka ei oikein toimi EU:ssa, koska jäsenmaiden suhdannesyklit ovat eri vaiheissa, ja maiden taloudet eivät ole lähentyneet tarpeeksi toisiaan. Nyt Suomessa on liian korkea korkotaso, koska olemme todennäköisesti deflaatiossa. Korkotaso pitäisi Suomessa olla ekonomistien käyttämällä Taylorin säännöllä jossakin ehkä 0,2 prosentin hujakoilla. Nyt korkotaso on noin 2,2 %.

    Suomi äänesti Euroopan unioniin liittymisestä kansanäänestyksellä syksyllä 1994. Kansanäänestyksessä ei äänestetty kuitenkaan eurosta, vaikka näin olisi pitänyt olla. Liittymissopimus velvoitti käytännössä ottamaan euron käyttöön EMU:n kolmannessa vaiheessa. Suomessa puhuttiin kurkkudirektiiveistä ja ruoan hinnasta. Mitään lakeja ei siis Suomessa rikottu, kun menimme euroon, mutta minusta kansaa vähän juksattiin, moraalisesti arveluttavaa vähintäänkin.

    Väärä korkotaso on tavattoman haitallinen asia Suomelle. Ylimääräinen korkoprosentti vaikuttaa asuntovelallisen kukkarossa ja kansakunnan korkomenoissa. Jotkut ekonomistit sanovat, että ei asialla ole pitkällä aikavälillä merkitystä, koska raha on neutraalia. Minusta me elämme tässä päivässä, ja esimerkiksi työttömyys on iso inhimillinen haitta ja yhteiskunnallinen hyvinvointitappio.

    Aktiivista euroeroa en kannata, koska se ei oikein ole mahdollistakaan ilman EU:sta eroamista. Euron suhteen olen kuitenkin pessimisti. Euron ikävistä puolista harvoin puhutaan, koska moni saa nykyisen tai tulevan palkkansa sellaisista instituutioista, joissa on pakollista liturgiaa noudatettava. Ajattelun vapaus ja sananvapaus on kuitenkin tärkeää, ja ikävistäkin asioista on syytä puhua silloin tällöin. Markka ei muuten tarkoita samanlaista devalvaatiokierrettä kuin vaikka 1960-1980-luvulla, vaan tietenkin optimaalinen valuuttaregiimi olisi sellainen, jossa markka kelluisi vapailla markkinoilla. Jos maassa menisi huonosti, suhteelliset hinnat tasapainottaisivat vientiä ja tuontia, kun nimellinen valuuttakurssi heikkenisi. 1990-alun korkokaaos johtui kiinteästä regiimistä, korkotaso nousi, kun valuuttakurssia yritettiin puolustaa korkopariteettiteorian mukaisesti. Eihän siitä mitään tullut, ja markka laitettiin likaiseen kelluntaan syyskuussa 1992. Sen jälkeen talous elpyi joutuisasti, josta iso osa liittyi korkotason laskuun ja valuutan devalvoitumiseen valuuttamarkkinoilla.

    Korko on tavallaan vähän samanlainen ohjausmekanismi kuin ydinvoimaloiden säätösauvat. Kun ydinreaktori on ylikriittinen, boorisauvojen työntäminen reaktoriin tasapainottaa reaktorin kriittiseen tilaan. Taloudessa asia toimii vähän samalla tavalla. Jos talous ylikuumenee ja hinnat nousevat, korkotason nosto tappaa aktiviteettia, ja mahdollisesti tasapaino löytyy. Suomessa emme kestä nykyisellään varmaankin juuri positiivista nimelliskorkoa. Tasetaantuman oloissa alhainen korkotaso jouduttaisi investointeja ja kulutusta. Syntyisi hyvän kierre ja luottamus vahvistuisi. Euron pakkopaidassa joudumme kituuttamaan.

    Euron aiheuttama hyvinvointitappio on kumulatiivisesti valtava. Seurausetiikan näkökulmasta 1990-luvun poliitikot ovat vastuullisia, euroon ei olisi pitänyt mennä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti euro ei ollut välttämätön. Suomalaiset menevät aina vähän soitellen sotahan. Euron kritisoiminen ei oleellisesti estä puhumasta myös rakenneongelmista työmarkkinoilla tai holhoavasta ja passivoivasta sosiaalivaltiostamme. Rahapolitiikka on liian tärkeää jätettäväksi vain keskuspankkiireille.

  • Woketus ja ennakkosensuuri – case Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu

    Woketus ja ennakkosensuuri – case Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu

    Turun kaupunki on sosialidemokraattisen apulaispormestari Piia Elon (sd.) johdolla vakavasti ennakkosensuroimassa seurapelejä. Mainosmies Kari Mannerlan 1950-luvulla suunnittelemassa Afrikan tähti -seurapelissä jahdataan timantteja Afrikan mantereella. Aikansa kuvastolla. Sopimatonta lasten herkille sieluille – sensuuri iskee! Samoin saattaa käydä Peppi Pitkätossulle ja Viisikolle. Lastenkirjallisuus on tulilinjalla.

    Mikä tässä nyt sitten on ongelma?

    Ongelma on siinä, että kehityssuunta on erittäin vaarallinen, jos julkinen valta alkaa sensuroida vaikkapa erilaista kirjallisuutta vedoten siihen, että asianomainen kirjallisuus voi olla vaarallista mielipiteenmuokkauksessa. Jos Peppi, Viisikko ja Afrikan tähti on kolonialistinen ja sopimaton, mihin vedämme järkevästi rajan? Onko sopivaa luetuttaa lapsille ja nuorille Waltarin Sinuhe, egyptiläistä? Onko Sinuhe kolonialistinen primitiivisine kuvauksineen tuon ajan ihmisistä? Irwinin määrätyt renkutukset ovat wokesensuurin ensimmäinen kohde. Onneksi nuoremmat wokettajat eivät muista edes Raptoria. Entä poliittiset tekstit ja lopulta laajemmin oppositio? Valta tarvitsee vahtikoiransa. Siksi sensuuri on pahasta.

    On tietysti selvää, että se mikä on sopivaa, riippuu tulkitsijasta, ajasta ja kontekstista. Olisiko kuitenkin turvallisempaa varustaa erilaiset kammottavat seurapelit vain varoitustarroilla, ja mainita erikseen sanaston ja kuvaston olevan vaikkapa vanhanaikaista? Sensuuri voi johtaa pian muuhunkin kieltokulttuuriin. Paha arkipäiväistyy. Totalitaristiset ideologiat kumpuavat usein hyvistä aikomuksista. Mutta. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

    Afrikan tähden mahdollinen cancelointi on esimerkki aikamme henkisestä syövästä, eli woketuksesta. Suomeen tulee usein Yhdysvalloista erilaisia muotivirtauksia, ja woketus ilmeisesti resonoi nuorissa vasemmistoidealisteissa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureissa kampuksilla ja aikanaan laajemmin yhteiskunnassa. Woketus on vaarallinen ja potentiaalisesti fasistinen ideologia, koska kielto- ja sensuurikulttuuri leviää helposti samoilla, kieroutuneilla argumenteilla. Kyse on osin myös massahysteriasta ja muoti-ilmiöstä.

    Osa woketuksen voimasta johtuu siitä, että ihmiset eivät uskalla nostaa kättä pystyyn, ja sanoa stop. Nostaa käsi pystyyn, ja todeta, ettei keisarilla totta vie ole vaatteita. Moni pelkää työpaikkansa tai sosiaalisen asemansa puolesta. Hiljaisuus ja vaikeneminen on helpompaa. Kuitenkin juuri näin pahat ideologiat pääsevät leviämään ja juurtumaan yhteiskuntaamme. On palattava maalaisjärkeen ja suhteellisuudentajuun.

    Wokemielisissä on vallalla jokin kollektiivinen syyllisyys – siitä sen on kummuttava. Suomen historia ei kuitenkaan tule kumpujen yöstä – meillä ei edes ollut siirtomaita. Erillissotakin oli välttämättömyys.

    Woketuksen vastakohta on sananvapauden ideaali. Sananvapaus tarkoittaa ideoiden ja ajatusten kilpalaulantaa. Parhaat ideat selviävät ajan testistä. Woketus ja sensuuri on taas raa’an voiman käyttöä ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Ei ole sattumaa, että DDR:ssä tarvittiin muuria ja Stasia hiljentämään dissidentit. Totuus on kuin maitohorsma – se kasvaa läpi betoninkin.

    Ideoiden tulee saada kilpailla vapaasti, se on välttämätöntä oikealle edistykselle. Sananvapauden välttämätön hinta on se, että joku aina pitää jotakin sopimattomana, mauttomana tai muutoin loukkaantuu. Sananvapaudelta ei voi kuitenkaan edellyttää sanojen järkevyyttä tai eleganssia, tyyliä.

    Ideoiden vapaa kilpailu näet vaatii laajasti tulkitun sananvapauden, sananvapausmyönteisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön. Todistustaakan tulee olla aina sananvapauden rajoittajalla, ja tämän todistustaakan tulee olla ankara. Länsimaisen korkeakulttuurin ja todellisen liberalismin välimatka totalitaristiseen woke-valtioon on pelottavan lyhyt, ja se pyhitetään hiljaisuudella.