jussilindgren.fi

Kategoria: Filosofia

  • Tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen valtion ydintehtävien turvaamiseksi

    Tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen valtion ydintehtävien turvaamiseksi

    Englantilainen filosofi Thomas Hobbes (1588-1679) kirjoitti aikanaan valtion syntymisestä anarkian tilalle. Valtio syntyi turvaamaan alueellaan kansalaistensa oikeudet elämään ja omaisuuteen. Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on tärkeää, oli kyse sitten metsästysseurasta tai kokonaisesta yhteiskunnasta. Pakottavan lainsäädännön ohella kulttuurinen ja sosiaalinen koheesio on välttämätöntä. Yhteisten arvojen jakamisesta kaikki lähtee. Suomalainen yhteiskunta on perustunut luottamukseen ja sosiaaliseen koheesioon. Jopa sosialidemokratia toimi 1980-luvun Suomessa, kun vapaamatkustusta oli vähemmän. Sodan nähneet miehet ja naiset eivät valittaneet turhasta jälleenrakennuksen vuosikymmeninä. Junalastit liikkuivat itään ja sotakorvaukset maksettiin. Patruunat pitivät huolen omistaan. Asuin 1990-luvun alussa Kaavilla, Luikonlahden kaivoksen liepeillä. Myllykoski oy oli aloittanut kuparin louhinnan alueella 1960-luvulla, ja yhtiö rakennutti työntekijöille asunnot keskelle metsää, sorvaajasta insinööriin. Yhtiö rakennutti asukkaille mm. rantasaunat, tenniskentät ja punttisalin. Tuollainen markkinatalous on hyvää markkinataloutta. Björnbergit taisivat asua siellä vielä 1990-luvun alussa myös. Vuosikymmeniä myöhemmin muistelen tuota lapsuuden Suomea lämmöllä. Luottamuksen, sosiaalisen koheesion ja yhteistyön Suomea. Se aika ei palaa enää. Monikulttuurisuuden auvon myytti murenee, kun näemme miten kansainvaelluskatastrofi etenee eurooppalaisissa maissa. Sosiaalisen koheesion mureneminen rapauttaa lopulta veronmaksumoraalia. Kovat ajat toisaalta saavat meidät ryhdistäytymään, vätystelyn on aika loppua. Haasteet ovat valtavat.

    Geopoliittiset mannerlaatat liikkuvat nyt nopeasti. NATO:n yhteinen sopimus puolustusmäärärahatavoitteen kasvattamisesta saataneen Haagin huippukokouksesta juhannuksen korvalla. Eurooppa-neuvosto, eli EU:n jäsenmaiden päämiehistä koostuva unionin toimielin, linjaa EU:n puolustusrahoituksesta samoin, viimeistään kesäkuussa. Suomessa valtion alijäämä on yli 12 miljardia euroa vuodessa ja velkaa on kohta jo 200 miljardia euroa. Armeija marssii vatsallaan, maavoimien kalustoa on uusittava, asejärjestelmiä on kehitettävä. Naton pääsihteerin julkisten puheiden perusteella puhutaan jopa 3,5 miljardin euron pysyvistä lisäyksistä valtion kehysmäärärahoihin. Olivat puolustusmenot kehyksessä tai ei, ne lisäävät valtiontalouden alijäämää ja ulkomaille velkaa, jollei korvaavia säästöjä haeta muualta. Sote-menojen kasvu jatkuu, koska väestö ikääntyy. Kokonaisveroasteemme on niin korkea, että verotuksesta ei ole pelastajaksi – lisäverot tässä tilanteessa tappaisivat kasvua liiaksi. Suomessa on 350 000 työtöntä, kun kaikki tempputyöllistetyt lasketaan mukaan. 1970-luvulla oltaisiin kasaamassa jo hätätilahallitusta. Ehkä puolustusobligaatiot kaiken kansan sijoituskohteena voisivat sen sijaan auttaa.

    Seuraava hallitus joutunee sopeuttamaan julkista taloutta noin 10 miljardin euron edestä seuraavan vaalikauden aikana. Tällainen urakka jo tehtyjen säästöjen päälle on valtaisa. Siksi tarvitaan laaja-alaista keskustelua siitä, mitkä ovat valtion ydintehtävät. Puolueiden tulee kertoa jo vaalien alla 2027, mistä ne ovat valmiita tekemään uusia säästöpäätöksiä. Näin kansalaiset voivat tehdä aitoja arvovalintoja ehdokkaiden ja puolueiden välillä. Sotilaallinen maanpuolustus ja sisäinen turvallisuus ovat suojassa leikkauksilta. Näin kuuluu ollakin. Soten leikkauksien osalta rahoituslakia olisi katsottava uudestaan. Rahoitus kasvaa liian nopeasti valtion taloudelliseen kantokykyyn nähden.

    Tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen siitä, mitä palveluita jatkossa tuotetaan verovaroin ja velaksi. Valtion korkomenoihin menee jo enemmän rahaa kuin kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin, tuhansia miljoonia euroja. Nämä rahat ovat poissa muualta, vanhushoivasta, lapsiemme koulutuksesta, terveydenhoidosta. Kasvua tulee toivoa, mutta kasvun varaan ei voi laskea. Suomessa talouskasvun esteeksi muodostuu lapsiemme heikkenevät oppimistulokset. Nyt on viimeinen hetki kääntää kurssi.

    Parlamentaariseen yhteiskuntasopimukseen ei kannata haaskata aikaa, eduskuntapuolueiden arvomaailmat ovat liian kaukana toisistaan. Vaalit antavat enemmistöhallitukselle legitiimin mandaatin käyttää valtaa. Avoin keskustelu 10 miljardin leikkauskohteista ennen seuraavia eduskuntavaaleja ovat paras korvike laajalle yhteiskuntasopimukselle.

  • Woketus ja ennakkosensuuri – case Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu

    Woketus ja ennakkosensuuri – case Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu

    Turun kaupunki on sosialidemokraattisen apulaispormestari Piia Elon (sd.) johdolla vakavasti ennakkosensuroimassa seurapelejä. Mainosmies Kari Mannerlan 1950-luvulla suunnittelemassa Afrikan tähti -seurapelissä jahdataan timantteja Afrikan mantereella. Aikansa kuvastolla. Sopimatonta lasten herkille sieluille – sensuuri iskee! Samoin saattaa käydä Peppi Pitkätossulle ja Viisikolle. Lastenkirjallisuus on tulilinjalla.

    Mikä tässä nyt sitten on ongelma?

    Ongelma on siinä, että kehityssuunta on erittäin vaarallinen, jos julkinen valta alkaa sensuroida vaikkapa erilaista kirjallisuutta vedoten siihen, että asianomainen kirjallisuus voi olla vaarallista mielipiteenmuokkauksessa. Jos Peppi, Viisikko ja Afrikan tähti on kolonialistinen ja sopimaton, mihin vedämme järkevästi rajan? Onko sopivaa luetuttaa lapsille ja nuorille Waltarin Sinuhe, egyptiläistä? Onko Sinuhe kolonialistinen primitiivisine kuvauksineen tuon ajan ihmisistä? Irwinin määrätyt renkutukset ovat wokesensuurin ensimmäinen kohde. Onneksi nuoremmat wokettajat eivät muista edes Raptoria. Entä poliittiset tekstit ja lopulta laajemmin oppositio? Valta tarvitsee vahtikoiransa. Siksi sensuuri on pahasta.

    On tietysti selvää, että se mikä on sopivaa, riippuu tulkitsijasta, ajasta ja kontekstista. Olisiko kuitenkin turvallisempaa varustaa erilaiset kammottavat seurapelit vain varoitustarroilla, ja mainita erikseen sanaston ja kuvaston olevan vaikkapa vanhanaikaista? Sensuuri voi johtaa pian muuhunkin kieltokulttuuriin. Paha arkipäiväistyy. Totalitaristiset ideologiat kumpuavat usein hyvistä aikomuksista. Mutta. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

    Afrikan tähden mahdollinen cancelointi on esimerkki aikamme henkisestä syövästä, eli woketuksesta. Suomeen tulee usein Yhdysvalloista erilaisia muotivirtauksia, ja woketus ilmeisesti resonoi nuorissa vasemmistoidealisteissa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureissa kampuksilla ja aikanaan laajemmin yhteiskunnassa. Woketus on vaarallinen ja potentiaalisesti fasistinen ideologia, koska kielto- ja sensuurikulttuuri leviää helposti samoilla, kieroutuneilla argumenteilla. Kyse on osin myös massahysteriasta ja muoti-ilmiöstä.

    Osa woketuksen voimasta johtuu siitä, että ihmiset eivät uskalla nostaa kättä pystyyn, ja sanoa stop. Nostaa käsi pystyyn, ja todeta, ettei keisarilla totta vie ole vaatteita. Moni pelkää työpaikkansa tai sosiaalisen asemansa puolesta. Hiljaisuus ja vaikeneminen on helpompaa. Kuitenkin juuri näin pahat ideologiat pääsevät leviämään ja juurtumaan yhteiskuntaamme. On palattava maalaisjärkeen ja suhteellisuudentajuun.

    Wokemielisissä on vallalla jokin kollektiivinen syyllisyys – siitä sen on kummuttava. Suomen historia ei kuitenkaan tule kumpujen yöstä – meillä ei edes ollut siirtomaita. Erillissotakin oli välttämättömyys.

    Woketuksen vastakohta on sananvapauden ideaali. Sananvapaus tarkoittaa ideoiden ja ajatusten kilpalaulantaa. Parhaat ideat selviävät ajan testistä. Woketus ja sensuuri on taas raa’an voiman käyttöä ja toisinajattelijoiden hiljentämistä. Ei ole sattumaa, että DDR:ssä tarvittiin muuria ja Stasia hiljentämään dissidentit. Totuus on kuin maitohorsma – se kasvaa läpi betoninkin.

    Ideoiden tulee saada kilpailla vapaasti, se on välttämätöntä oikealle edistykselle. Sananvapauden välttämätön hinta on se, että joku aina pitää jotakin sopimattomana, mauttomana tai muutoin loukkaantuu. Sananvapaudelta ei voi kuitenkaan edellyttää sanojen järkevyyttä tai eleganssia, tyyliä.

    Ideoiden vapaa kilpailu näet vaatii laajasti tulkitun sananvapauden, sananvapausmyönteisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön. Todistustaakan tulee olla aina sananvapauden rajoittajalla, ja tämän todistustaakan tulee olla ankara. Länsimaisen korkeakulttuurin ja todellisen liberalismin välimatka totalitaristiseen woke-valtioon on pelottavan lyhyt, ja se pyhitetään hiljaisuudella.