Kuntavaaliehdokkaalla täytyy olla edes auttava tai alustava käsitys kotikuntansa tai –kaupunkinsa taloudenpidosta. Kuntapolitiikassakin talous on toiminnan perusta ja rajoite. Kaupungilla on budjettirajoite, kuten valtiollakin. Helsingin tilanne on ainutlaatuinen, koska sotepe-palveluiden (sosiaalihuolto, terveyspalvelut, pelastus) järjestämisvastuu on edelleen kaupungilla Helsingin erityisratkaisun vuoksi. Erikoissairaanhoito toteutetaan HUS-yhtymään osallistumalla. Helsingin kaupungilla on lakisääteinen velvollisuus kuulua HUS-yhtymään.
Toisaalta Helsinki on muuttovoittokunta verrattuna vaikkapa moniin maakuntien kuntiin Suomessa. Aika näyttää, ovatko maahanmuuttajat nettohyötyä kaupungin taloudenpidon kannalta. Itä-Helsinki on pahalla segregoitumisuralla. Koulushoppailu jatkaa suosiotaan, koulurauha vaihtelee alueittain. Alueiden eriytyminen voimistunee, sama trendi on suuressa osassa eurooppalaisia kaupunkeja. Tähän toki voi politiikalla vaikuttaa! Tästä syystä osin olen ehdokkaana.
Talouden tunnuslukujen kursorisella tarkastelulla ei vielä voi päästä käsiksi siihen, käytetäänkö veronmaksajan rahaa parhaalla mahdollisella tavalla, optimaalisesti. Kuntapäättäjien tehtävä on pitää huolta kuntalaisten ja veronmaksajien edusta, vaikka kaupungin johto operatiivisesti hoitaa oman tonttinsa. Siksi asioita pitää selvittää, ja niihin tulee perehtyä. Myös tällaisiin kuiviin talousasioihin. Talouden ymmärtäminen antaa eväät fiksulle ja vastuulliselle kuntapolitiikalle.
Helsingin poikkeavan sote-ratkaisun vuoksi kaupunki raportoi tilinpäätöstiedoissa erillistilinpäätökset koko kaupungin, kunta-Helsingin ja sotepe-Helsingin osalta. Lisäksi on tarjolla yhdisteltyä konsernitietoa. Helsingillä on paljon yhtiöomistuksia ja –osuuksia.
Tutustuin Helsingin kaupungin vuoden 2023 tilinpäätökseen. Helsingin tilanne on kokonaisuutena pintapuolisesti arvioiden suhteellisen hyvä. Tarkastelen tässä lyhyesti kunta-Helsinkiä ja sotepe-Helsinkiä erikseen.
Konsernitarkastelussa kiinnitän tässä huomiota siihen, että velkaa on noin 7 miljardia, ja investointimenoja varten otetaan lisää uutta nettovelkaa noin 600 me toiminnan ja investointien rahavirran perusteella. Konsernitarkastelussa näkyy kaupungin yhtiöomistus mm. asunto- ja energiantuotannossa (Helen) investointitarpeineen jne.
Kunta-Helsinki
Kuntataloutta tutkiessa katson ainakin toimintakatteen, eli nettomenot, vuosikatteen, jossa mukana verot ja valtion rahoitus sekä rahoitustuotot ja –kulut. Lisäksi varsinainen tulos kertoo mitä jää viivan alle poistojen, arvonalentumisten ja satunnaisten erien jälkeen. Vuosikate kertoo ennen muuta käyttötaloudesta.
Kuten laajemminkin elinkeinotoiminnassa, vuosikatteen pitäisi ensinnäkin riittää kattamaan juoksevat käyttötalouden menot. Lisäksi vuosikatteen tulisi riittää kattamaan poistot, kun investoinnit on aktivoitu esim. käyttöomaisuuden hankintamenona taseeseen. Näin ollen tilikauden tulos on aivan relevantti tunnusluku myös kuntataloudessa. Toki kunnat eivät sinällään tavoittele voittoa, ja raha- ja reaaliprosesseissa on omat nyanssinsa. Likviditeettiin tai kaupungin maksuvalmiuteen en tässä kiinnitä suurta huomiota.
Kunta-Helsinki kerää verotuloja yli 2 miljardia euroa vuosittain, ja saa valtionosuuksia noin 200 miljoonaa euroa. Nettomenot olivat 1,6 miljardia euroa.
Kunta-Helsingissä vuosikatteen suhde poistoihin on hyvä, yli 220 prosenttia, kunta-Helsingin tilikauden tuloskin oli melkein puoli miljardia euroa vuonna 2023. Toki kunta-Helsingillä on miltei miljardi velkaa, kaupunkikonsernilla yli 7 miljardia. Velka ei ole sinänsä paha, jos sitä ei ole liikaa, ja se käytetään järkeviin, tuottaviin investointeihin. Investoinnin riskikorjatun tuotto-odotuksen tulee ylittää uuden velan odotettu riskikorjattu kustannus. Taseeseen kertynyt ylijäämä on yli 7,7 miljardia euroa, eli kunta-Helsingin tulorahoitus on ollut riittävää historiallisesti.
Rahoituslaskelmapuolelta kunta-Helsingin toiminnan ja investointien rahavirta vuodelta 2023 on noin 23 miljoonaa euroa plussalla. Toiminnan ja investointien rahavirran määrä ilmaisee sen, kuinka paljon rahavirrasta jää nettoantolainaukseen, lainojen lyhennyksiin ja kassan vahvistamiseen. Negatiivinen määrä kertoisi siitä, että menoja jouduttaisiin kattamaan joko olemassa olevia kassavaroja vähentämällä taikka ottamalla lisää lainaa.
Yksinkertaistettuna toiminnan ja investointien rahavirta kertoo negatiivisena paineen lainakannan kasvattamiseen tai veroprosentin korottamiseen ja positiivisena laskennallista mahdollisuutta muun muassa lainojen lyhentämiseen tai veroprosentin alentamiseen.
Konsernitasolla Helsingin toiminnan ja investointien rahavirta oli noin 600 miljoonaa miinuksella vuonna 2023, eli investointeja on tehty paljon suhteessa vuosikatteeseen. Täällä siis näkyy myös yhtiöiden investointimenot yms. Toisaalta liukuvana summana tuo toiminnan ja investointien rahavirta konsernitasolla saattaa olla vahvempi.
Kunta-Helsingin lainanhoitokate on erinomainen, eli tulorahoitus riittää hyvin lyhennyksiin ja korkoihin. Omavaraisuusaste on vahva, suhteellinen velkaantuneisuus kohtuullista.
Kunta-Helsingissä siis tilanne taloudellinen tilanne on minusta hyvä kokonaisuutena.
SOTE ja pelastustoimi
Soten ja pelastuksen osalta juoksevien menojen pääasiallinen rahoitus tulee valtiolta hyvinvointialueuudistuksen myötä. Sotepe-Helsingin nettomenot olivat noin 2,6 miljardia euroa. Rahoitus oli suunnilleen samaa tasoa, joten sotepen osalta vuosikate jäi noin 40 miljoonaa plussalle vuonna 2023. Valtionrahoitus perustuu erilaisiin määräytymistekijöihin, kuten sairastavuuteen, tarpeeseen ja asukaslukuun jne. Lisäksi siirtoa tasoitetaan siirtymätasauksella, joka on Helsingille positiivinen.
Huomionarvoista on, että Helsingin sotepen valtionrahoitus kasvaa noin 250 miljoonaa euroa vuodesta 2024 vuoteen 2025, eli noin 9 prosenttia. Valtionrahoituksen määrän kasvuun vaikuttaa mm. siirtymätasaus ja vuoden 2023 tilinpäätöstietojen perusteella määräytyvä jälkikäteistarkistus koko maan tasolla, sekä lisäksi palveluntarvekorotus ja hintatason indeksikorotukset rahoituslain mukaisesti. Eli valtiolta tulee rahaa! Ja paljon!
Vuoden 2023 tilinpäätöstietojen osalta sotepen nettokustannukset suhteessa valtionrahoitukseen ovat osuneet melko hyvin yksi yhteen. Jälkikäteistarkistus tehdään lain mukaan kuitenkin koko maan tasolla, joten Helsinki hyötyy nykymallista. Maakuntien alijäämät valuvat siis Helsingin ylijäämäksi jälkikäteistarkistusmekanismin kautta. Tämä on valitettavasti valtiontalouden kannalta yksi jumalaton menoautomaatti ja valuvirhe.
Helsingin asukasperusteinen sotepe-kustannus on maan keskitasoa alhaisempi, mittakaavahyödyt auttavat tässä.
Yhteenveto
Kunta-Helsingin talous on likipitäen tasapainoinen ja tase on hyvässä kunnossa.
Sotepe-puolella Helsinki hyötyy jälkikäteistarkistuksesta, kun maakuntien hyvinvointialueiden alijäämiä kapitoidaan koko maan tasolla Helsingillekin, vaikka Helsingin oma rahoitus ja nettokustannukset vastasivat hyvin toisiaan tilivuonna 2023.
Konsernitason tarkasteluun en ehtinyt vielä paneutua, tässä katsoin vain kunta-Helsingin ja sotepen erillistilinpäätöksiä. Mutta yleisesti siis talous ei ole Helsingin suurin huoli.
SOTEn puolella perusterveydenhoito on retuperällä ainakin jonotusaikojen perusteella. Kaupunginosien eriytymiskehitys ja koulujen rauhattomuus huolestuttaa.